Äpylin aksatreeni

Bertan kuulumisia

Pitkästä aikaa pienen Bertan kuulumisia.

Bertan kanssa ollaan ahkerasti tokoiltu koko syksy. Bertta on ollut aktiivinen ja oppivainen pieni tyttö. Tällä hetkellä oppiminen on siinä pisteessä että seuraamisessa mennään ilman hihnaa, opetellaan käännöksiä, kaukokäskyjä alettiin opetella hyvin läheltä, sekä liikkeestä maahan sujuu ilman käsiohjausta toisinaan. Liikkeestä maahan meikäläisen pitää kyllä pysätä vierelle.

Mä olen jatkuvasti jaksanut kehua pienen mustan intoa. En olisi ikinä uskonut miten se jaksaa keskittyä  ja että siitä oikeesti tulee "jotain". Bertta on aina ollut niin tättähäärä. Eilen käytiin treenaamassa ihan vieraassa paikkaa ja ekaa kertaa niin että oli koiria ympärillä. Ei haitannut tahtia yhtään. Jos vaan joskus keksisi miten opettaa sen hiton kapulan...

Alla pari videota treeneistä.

Rally-Tokon tuplakisat Seinäjoella

Tänään oli Rally-Tokon tuplakisat Seinäjoella joihin Äpylin kanssa osallistuttiin. A-rata oli paperilla tosi helppo, mutta kuinka sitten kävikään.  Otettiin lähdöstä jo -10, Äpyli meni uudelleen istumaan, no mun moka tietty kun käskin. Väärin suoritettu tehtävä. Yhteistyö meillä oli koko radan puutteellinen, eli ei oikein kontaktia. Äpyli seurasi pelkästään yleisöä, jäi jälkeen, hihna kiristyi, mä en uusinut kylttejä vaikka olis pitänyt. Ihan hullua jännitystä. Meillä oli loppujen lopuksi 48 virhepistettä.

Toiselle radalle tehtiin suunnitelmamuutos. Ä jäi hengailemaan halliin, tehtiin temppuja ja haisteltiin ihmisiä. Suoritukseen lähdettiin hyvällä fiiliksellä toisena ja pisteitä 93/100. Kehuja kontaktista, ohjauksesta ja kokonaisuudessaan erinomaisesta radasta. Yksi tehtävä uusittiin ja pari pientä muuta virhettä juoksuosiossa. Jäi hyvä fiilis. Mudi oli hyvä tyttö jälleen. Omaan piikkiin saa laittaa epäonnistumisen, en mä osannut jännitykseltä tukea ja tsempata riittävästi ekassa radassa. Hieno päivä kaikkiaan.

Ensimmäinen virallinen koe

Eilen 12.11.2016 oli jännä päivä. Äpylillä oli ensimmäinen virallinen koe ja lajina TOKO. Seuran puheenjohtajan pienellä yllytyksellä ilmoittauduin ja vaikkei fiilis ollut ihan sellainen että oltasiin 100% valmiita, niin tulos saatiin ja vieläpä ALO1 tulos. Pisteillä ei voi lähteä retostelemaan kun rimaa hipoen ylitettiin raja (165,5), mutta hyvin onnellinen olen.

Koe siis pidettiin kotikentällä ja tuomarina oli vanhempi herrasmies Ilkka Sten. Eniten jännitte luoksepäästävyys kun viime kokeessa jossa olin töissä, tuomari oli kovinkin kopeloiva ja Äpyli ei niin välitä että ihan vieras ihminen tulee iholle. Ongelmia ei kuitenkaan tullut, vaikka Sten suhteellisen kauan Äpyliä silitti ja hänelle juttelikin. Äpyli on viimeisen parin viikon aikana muuttunut aika paljon sosiaalisemmaksi ja käy jopa treeneissä tervehtimässä kouluttajia.

Paikkamakuu oli sitten ensimmäinen koetinkivi. Tehtiin neljässä ryhmässä. Me oltiin toisessa reunassa, ekat jotka menee maahan ja vikat jotka nousee ylös. Vieressä oli sellainen iso koira ja yhden siitä treenikaveri Didi jolla on isoja ongelmia treeneissä paikkiksessa. No niinhän siinä kävi että Didi otti ritolat ja Äpyli häiriön siitä, nousi istumaan. Onneksi vasta puolivälissä ja jäi kuitenkin siihen. Tuomari kävi oikein sanomassakin että hienosti hillitsi hermonsa kun selkeästi jännitti tilannetta. Paikkamakuusta siis 7. Siinä kohtaa jo ajattelin ettei meillä voi hyvää tulosta tulla kun niin paljon väheni alkuunsa jo.

Omaan suoritukseen lähdettiin sitten seuruulla joka meni ihan sumussa. Jännitin niin vietävästi. En mä edes uskaltanut katella missä Äpyli viipottaa. Se oli kuulemma kerran koittanut vaihtaa puolta ja tulla seuraamaan oikealta. Onneksi oli ite korjannut eikä mennyt enempää pipariksi :) seuraamisesta siis 7 puoli. Liikkeestä maahan on meillä välillä ollut vähän laiskaa, eilen meni melko nappiin, ilmeisesti ainakin kun saatiin 9. Luoksetulo oli myös 9 arvoinen, siinä Äpyli jäi ihmettelemään yhtä ovea matkalla.

Sitten päästiinkin jo mielipuuhaan eli kapulaan. Olin ihan varma että nollataan koko kapula. Sen kanssa ollaan tahittu. Menee hyvin, huonosti tai ei lainkaan. Nyt meni jotain välillä huonosti ja ei lainkaan. Ei se sitä ekalla käskyllä suuhun ottanut ja toisella jouduin liki väkisin tuppaamaan. Sitten kun otin sitä pois, Äpyli oli justiinsa oksentamassa sen mun käteen. Tuomari oikeen ääneen nauroi suoritusta. Saatiin 7. Sanoin että on ollut vähän vaihtelevaa kapulan kanssa.

Kaukokäskyjen kanssa tahittiin pari viikkoa sitten, Äpyli oli sitä mieltä ettei hän tiedä mitä ihmettä on kaukokäskyt, ikinä kuullutkaan. 10 tuli niistä. Eli ihan nappiin. Hypystä 9, siinä pieni vinous sivulle tulosta. Kokonaisvaikutus oli 9. Äpylillä oli niin mahtava fiilis koko ajan. Pomppi ja iloitsi tekemisestä. Oli ihan mahtavaa tehdä sen kanssa. Omakin jännitys katosi kun huomasi ettei toinen stressaa tilanteesta yhtään niin paljoa kun aluksi luulin.

Parasta koko päivässä oli tsemppi mitä saatiin yleisöltä. Kyllä kotihallissa on parasta käydä kokeissa. Tuttu ympäristö on aina tuttu ympäristö.

Seinäjoki Kv

Ensimmäinen oikea näyttely takana. Siis neiti Ään kanssa. Oli melko jännää. Aamupäivä oli pitkä ja kovaa odottamista oli. Selvittiin kuitenkin hyvillä arvosanoilla. Isäntä kyllä saa porttikiellon näyttelyihin. Äpyli kun ei osannut ollenkaan rauhoittua kehässä. Onneksi pentu sai anteeksi hömppäämistä kun etsi iskää. En sitten tiedä harkitsiko tuomari vakavasti kumman laittaa ekaksi, meidät vai sisko Ansan. Juoksitti meitä kuitenkin ekstraa. Hieno kokemus. Ja paljon onnea uudelle muotovaliolle Harminpaikka Ansalle! Ja agilityvaliokin sai tuloksensa. Komea komea Puukko. Mukavia mudisteja oli näyttelyssä. Kukaan ei halunnut polttaa meiyä roviolla tällä kertaa.

Voi apua, lokakuu

Voi apua, aika taas rientänyt ja en oo päivittänyt mitään!! Kaikkea on taas tapahtunut!! Muistais vaan mitä kaikkea.

No ainakin ollaan saatu kesäkausi päätökseen. Möllirallissa ykköspalli, nelossija....niin ja käytiin korkkaamassa möllitoko. Aika paljon siis sillä saralla. Treeniä on syksyllä jatkettu tokossa, ralli on tauolla. Aksassa mennään edelleen rauhallisesti. Joni ja Äpy pääsi sellaseen kivaan porukkaan missä on muitakin aloittelijoita.

Bertan kanssa jatkettiin myös tokoa. Ollaan edetty ihan valtavasti. Bertta on ihan mahtava tyttö. Kovin pitkälle se ei mua vielä päästä, mutta metrikin on paljon jos paikkamakuu pysyy ja kaukokäskyt menee edes jotenkin. En olis oikeesti ikinä uskonut. En siis ikinä.

Lailan kanssa käydään dogpicissä. Ai että mitä puuhaa. Tyttö pistää mua jumppaamaan ihan tosissaan. Ihan sairaan mageeta. Laila käyttäytyy muutenki niinku aina olis ollu koiraurheilussa.

Pitäs vähän skarpata päivittelyä....menee liian tiivistelyks.....

Lomamatkailua

Piti siitäkin muutama sana kirjoittaa miten helppoa koirien kanssa on matkustaa.

Oltiin heinäkuun lopulla neljä päivää Punkaharjulla. Tarkemmin Punkaharju resort-nimisellä leirintäalueella. Mahdottoman ihana paikka koirien kanssa. Siellä mökki 212, ihan rannassa. Koirat (Äpyli) pääsi uimaan, pystyi pitämään vapaana. Kivoja lenkkipolkuja eikä hintakaan ollut mitenkään kovin huima (alle 200€/3yötä). Ihan siis mahtavaa.

Ensi kesälle olisi aikomus lähteä johonkin pidemmälle. Tai jos ei pidemmälle niin ajallisesti voisi olla kauemmin.

Agilitya

Nyt on tehty uusi aluevaltaus Äpylin kanssa nimittäin agility. Joni aloitti eilen alkeiskurssin ja kaiken kuuleman mukaan sekä isäntä, että koira viihtyi kurssilla. Alkuun harjoituksena oikeaoppista ohjaamista, sekä putkeen menoa. Kiikkuun tutustuttiin ohjaajan tekemän tasapainolaudan avulla, jollaista nyt oltaisiin kotiinkin rakentamassa. Mielenkiinnolla jään seuraamaan minkälaista agikoiraa Joni alkaa Äpystä rakentamaan. Tosiaan Joni päätti heti alkuunsa että minä saan hoitaa tokon ja hän ottaa kontolleen agin koska siinä on vauhtia =D

Eilen käytiin myös paimentamassa. Ei ollut kovin vahva päivä. Äpy oli melko jännittynyt ja yksi uuhi aisti tilanteen ja lähes koko paimennuksen teki Äpylle kiusaa ja härnäsi tyttöä. Äpyli räksytti sitten tietysti vaan enemmän. Loppuharjoutuksessa saatiin jo kunnon paimennusta. Itsekkin pääsin liikkumaan paremmin kuin viime kerralla lampaiden joukossa. Eli harjoitusta tähänkin.

Tokossa alkaa ensi viikolla hallikausi kotinurkilla. Tai no, tehoalkeet alkoi jo maanantaina ja siellä oltiin Äpylin kanssa. Ensi viikosta alkaa yläkoulu jonne ilmoitin Äpylin ja yllätys yllätys myös Berttan. Bertta iloitsee onnistumisista joten lähdetään vielä vähän jatkamaan vaikka Reija keväällä hieman antoi ymmärtää ettei tule mitään. Jos otetaan tavoitteeksi että ensi kesänä Bertta pystyy tekemään paikkamakuun muiden joukossa. Muuhun ei pyritä.

Huomenna loppu rally. Sitten olisi ne kurssit tältä erää siinä. Saas kattoo koska seuraavaksi päästään jatkoille sitä lajia. Mä kyllä tykkään siitäkin. Lauantaina mennään mölliralliin kokeilemaan mitä on jäänyt päähän. Jipiin. Kokeita.

Ai joo, viime viikolla oli möllikoe tokossa. Se meni hienosti. Kaukokäskyt meni eka pieleen mutta lähempää ohjattuna, nou problem. Esteen kiersi, mutta sekin meni läheltä hyvin. Kotona on umpieste eli avo on vähän hankalampi. Ollaan opittu kapulaa pitämään jo vähän eli kyllä koulutus hyvällä mallilla on.

Edelleen olen hyvin kiitollinen koirasta, jonka kanssa on helppo treenata. Tosin kaikki kolme koiraa kotona tasapainottaa toisiaan. Monta ihanaa persoonaa. Ei mitään massakamaa.

Hurja näyttelyviikonloppu 30-31.7

Kävästiin vähän näyttelyissä. Erkkarissa oli jännää. Oli hauska nähdä paljon mudeja. On niitä kyllä monen näköisiä. Mä oon kyllä kovin onnellinen meidän Äpylistä, se on meidän näköinen muumuttaja. Ihania koiria kyllä kokonaisuudessaan mudiloiset ja pirun kovaäänisiä kun sille päälle sattuvat. Ja nehän sattuu melko herkästi.

Jesper Ravn Tanskasta ei Äpystä piitannut, väri oli liian sekava, lyhyt niska, rintakehä jotenkin tarttis jotain. Pikkujuttuja. Tyttö ei kyllä ollut parhaimmillaan. Haki Jonin perään eikä korvat nousseet kertaakaan. Mut mukavaa oli silti.

Kresten Scheel Tanskasta taas tykkäsi Äpylistä. Toki taas erään rouvan kommentteja lukiessa tämä tuomari ei ole kykenevä mudia arvostelemaan. Mut elämä on. Kiva viikonloppu.

Orivesi KR 17.7.2016

Käytiin pyörähtää näyttelyssä.  Paremmin ei olis voinut mennä ROP pentu ja KP. Vähä jännitti. Mut muuten meni jees.

Tytöt oli viikon lomallakin. Sekin meni hyvin. Viikko Lapualla on kasvattanut lapsia.

Mudimaailma näyttelyissä oli kuin olikin perseestä. Kehillä on pahoja ihmisiä. Yäk. Onneksi minulla on ihana, upea, fiksu ja terve mudi. Olkoot sitten töpöhäntä ja vieläpä tuon värinen.

Heinäkuu......Mutta mihin katosi kesäkuu??

No kiireisiin se tietysti katosi. Töissä oli kiirettä, treenattiin ahkerasti, ei mitään ehtinyt kirjotella. Sinänsä harmittaa kun saavutettiin kuitenkin huikea 6kk merkkipaalu. Äpylistä tuli iso tyttö.

Meillä ollaan aika paljon muututtu. Äpylistä on tullut astetta avoimempi, menee jo hieman paremmin tutustumaan ihmisiin, vieraat koiratkaan ei ihan mörköjä ole. Ei sitä silti kiinnosta muiden kanssa leikkiä.

TOKOsta meillä oli kokeenomainen treeni kesäkuun puolivälissä. Se meni hienosti. Kyllä meillä varmaan ALOn suorittamiseen rahkeet tulee riittämään. Helposti. Katsotaan jatkoa sitten kun homma on ajankohtainen. Ralleissa kehitys on myös melkoista. Saatiin kesän eka kurssi pulkkaan. Ohjaaja Riia sanoi että ratasuorituksessa ei meillä muuta "ongelmaa" ole kuin seuraaminen kuntoon. Äpyli ei siinä jaksa koko matkaa ihan keskittyä. Pomppu ollaan saatu pois.

Äpylillä oli pientä jalan puutumistakin jokin aika sitten. Ontui oikeaa takajalkaa aina liikkeelle lähdettyään. Se jäin jotenkin vähän päälle mutta on mennyt ohi. En tiedä sitten mikä oli. Pitää vielä seurailla jos uusiutuu.

Uimassa ollaan käyty aktiivisesti. Se on kivaa.

Ja taas meni koko homma Äpyliin. No, sen kanssa harrastetaan niin paljon. Laila on lihonnut =D on taas oma 6,8 kiloinen itsensä. Bertalla on juoksut ja on vähän äkänen. Laila on muuten alkanut pysymään pihassa. Ei oo ollu enää edes jarrunarussa. Nyt pitää koputtaa puuta ja odottaa taas koska karkaa omaan metsään. Viikon päästä lähdetään Puolaan isännän kanssa. Laila lähtee Krookkaan ja junnut Lapualle. Sitten onkin Äpyn eka oikea pentunäyttely Orivedellä. JÄNNITTÄÄ!!!

Käytiin muuten retkelläki mun rakkaan ystäväni kanssa. Tytöt tykkäs.

Kevät ja kiirettä

Voi taivas kun voi koiranelämä viedä mukanaan. Miten sitä ennen ehdi opiskella, käydä töissä ja hoitaa perhettä ja koiria. Enää ei ehdi kun treenata ja juosta koirajutuissa.

Äpyli on päässyt lujaan alkuun TOKOssa. Saa jopa kehua miten pienenä malttaa ja osaa. Ei sitä niin uskois kun on vähän arka ja kuitenki vilkas. Rally-toko menee kans tosi mukavasti. Siinä saatiin hirveen hyvää ohjetta su 29.5 Krista Kiurun seminaarissa. Käski hioa seuraamisen vimpaks kuntoon eikä juuri muuta murhetta vielä ole. Kehotti jopa alkaa nyt jo treenata oikealla seuraamista.

Äpyli on kyllä ihana kun tykkää treenata. Eihän sillä kauaa jaksa mielenkiintoa kerralla olla mutta aina hetki. Hienosti se kyllä kaiken tekee.

To 5.6 olis taas paimennusta. Jos nyt sais siihen jo jotain käskyä. Ettei vaan oman mielen mukaan juosta ja haukuta. Tää paikka on aika lähellä meitä. Olis kiva jos siitäkin tulisi jotain. Siitä kun on niin moneksi.

Mustat on jäänyt ihan eläkkeelle. Bertta treenaa kotona mut Laila nauttii kun saa vaan olla. Hyvä kun lenkille saa lähtemään.

Lauantaina 28.5 oli kasvattajatapaaminen. Oli aika siistiä. Äpyn sisarukset on aika herttasia. Äpyli kyllä vihas niitäki. Hän vihaa koko ympäröivää maailmaa. Oikeen angstikoira.

Mätsäreissäki ollaan oltu. Punasten kolmas kerran, kerran punasten toka ja kerrans sinisten vika. Vähän vaihtelua....

Ihmiset ja niiden kierous...

Muistattehan vielä meidän lapin matkan? Meillä oli ihan sairaan mukavaa ja kivaa ja tykättiin koko porukka ihan ylipaljon reissusta.

No tänään sitten tää mökki-isäntä päätti alkaa kusettamaan. Laitto isännälle viestiä että mökki on huonosti siivottu. Eka oli keittiön pöytä törkynen ja sauna. Sit olikin sohva koirankarvoissa ja kusta lattialla. Herra on sitten mun blogiakin lukenut. Terkkuja vaan sulle M.L, olet ilmeisen viisas kaveri. Huomatuksena teille ystävät rakkaat, koirien omistajina, ottakaa AINA ennen ja jälkeen kuvat kun menette johonkin. Niin mekin ollaan tehty. Meitä koirien omistajia tahdotaan aina rokottaa muiden paskoista. Ekaks ei oo mitään ongelmaa, sitten kun rahat loppuu aletaan kuukausien päästä huutelee. Ihan siistii ja ammattimaista meininkii hei. Joo tosiaan. Tyyppi lukenu Äpyn yhdestä vahingosta, huomasko sitä että teki paperille? Tai siis pissa-alustalle joka on niinku vaippa jos M.L ei tiedä. Tiesi myös että koirat kuolas ikkunan, mut tosiaan sitä ikkunaa ei oo kukaan ennen mua pessyt ainakaa viiteen vuoteen. Ja se vitun (anteeks) sohva, joka oli täynnä valkosta karvaa. Jo 16.4 kun me mentiin. Ei meidän koirista irtoa valkosta karvaa. Ei voida velvottaa että koiralliset siivoaa rukalla ryyppäämässä olleiden jälkiä. Haistakaa siis paska te mökkien omistajat jotka luulette että voitte tehdä mitä tykkäätte!!! Ei tarvii kusettaa. 140€ siivouskuluja on aika kohtuutonta. Ainakin jos jäljet ei ole omia. Mulla on lisää kuvia törkysestä kämpästä....ennen ja jälkeen. Että kun risoo....

Harjavallan ryhmis 8.5

Tänään oli kauan odotettu näyttely. Ja kuten odottaa sopi, kaikki ei mennyt niinku strömsössä. Mustat likat veti molemmat EH:n ja Bertta oli sit kuitenkin neljäs luokassaan. Tällä kertaa tuomari oli sitä mieltä että Bertta olis muuten kooltaan jees mutta lihava, Bertta murisi tuomarille eikä näyttäny hampaita. Liikkeet sai kehua. Liian pieni pää, huonot kulmaukset ja muutenkin paska koira. Laila oli hyvä tyyppi, hyvä etupää ja hyvät takakulmaukset. Paskat liikkeet, paska etulinjaus. Vissii hyvä turkki. Ei jakseta enää käydä näyttelyissä. Taas amerikkalaiset töppöjalat oli parempia. Tai no, täti nuppu voitti joka on vaan puoliks jenkki. Marittaki joutu jo myöntämään että kaunis ja pieni ranskatar katoaa näyttelyistä. Me mennään sitte vasta uusiks kun tuomari on belgialainen tai ranskis. Piste. Muut ei tajuu. Ja sit vielä joku persläpi tuntematon kehtas käydä Jonille kommentoimassa miten koiraa pitäs esittää. Hah. Idiootti. Näyttelypäivä oli muuten kiva. Laila nautti katselusta. Sovittiin et saa alkaa käydä turistina. Nähtiin Äpyn kennelin porukkaan ja Pauliina. Niillä meni kivasti. Paitsi urosten kehässä kävi pieni yhteenotto ja serti sivusuun sen takia. Näyttelyt on vähä perseestä. Parempi onni ens kerralla. Orivedelle Äpylin kanssa =D

Ekaa kertaa esittäytymässä

Eilen Helatorstaina (5.5.2016) oli Äpylitytön eka kerta esillä noin niinkun kauneusmielessä. Käytiin Helatorstain mätsärissä Noormarkun siwan pihassa. Isoja pentuja oli paikalla enemmän kun mitään muuta. Tais olla likemmäs 40 kipaletta. Vähän meitä jännitti molempia. Eihän meillä oo vielä edes näyttelyremmiä ja Äpy oli sitten Lailan remmessä. Eli periaatteessa mä en voinu ohjata sitä mitenkään hihnalla, se vaan tuli miten tuli ja hienosti tulikin. Meille tuli punaisten kolmossija. Tuomari vielä kehaisi miten tykkää Äpylistä. Äpyli on yleensä hyvinkin varauksellinen vieraita kohtaan, tuolla kuitenkin antoi katsoa hampaat ja muutenkin pidellä, kehässä. Hieno päivä kaikkiaan.

Mustat oli myös mukana. Tytöt ei ole ikinä milloinkaan koskaan missään oikeassa näyttelyssä esiintyneet noin upeasti. Molemmat joutu kuitenkin nöyrtymään seurakoirille. Ei taas ollu tuomarilla silmää pienille paimenille ;) sinisillä mentiin ilman sijoituksia. Laila tipahti just ennen sijoitusta pois. Topi muuten esitti sitä =) Ihan mahtavaa.

Treeneissäkin menee mukavasti. Aloitettiin ihan oikee TOKO. Aika amatöörejä ollaan muihin verrattuna mut meillä on paljon aikaa. Oma Rally-Toko rata kotipihassa on jalostunut paremmin siirrettäväksi ja sitä touhutaan hetki joka päivä. Se jos mikä on kivaa.

Taas reenataan

Eilen oli mahdottoman hieno koirapäivä. Mehän lyöntiin Bertan kanssa hanskat tiskiin maahanmenon kanssa jo kolme viikkoa sitte. Eilen sitten ihan vaan huvikseen sanoin että kokeillaanko ja arvakkaas mitä? Tyyppi veti ihan ku oppikirjasta. Ja monta kertaa. Bertta on sivusta seurannut ilmeisesti kun Äpyli on tehnyt ja todennut että ei toi ihan niin tyhmää ole että voi hänkin sitten kun pyydetään. Kapulan etsiminen pöpeliköstä olikin sitten taas oma hommansa. Ohjaaja siinä sano että joka koira merkkaa sen sitten vähän eri tavalle että pitää sitten heti kehua. Ensin Äpyli etsi omaansa, istui päälle. Ja mitä teki Bertta? Pasko palikkansa viereen. Buahahahaha. Likat oli sitä mieltä että se laji oli vähän tyhmä =D

Lomailua

Viikon loma lähenee loppuaa. Ehkä nyt voi jo tarinoida lomasta kun koko muu porukka on päikkäreillä.

Lomalle startattiin Ilmajoen kautta. Äpyli kävi tutustumassa paimentamiseen. Ohjaaja Minna sanoi ja huomashan tämmönen urpokin että vietti oli ihan valtava. Eli kyllä isona tyttönä pitää lampaille päästä, oli se sitten kuinka hankalaa järjestää.

Lauantaina 16.4 aamulla täyteen ahdatun hondan nokka sitten kääntyi kohti kuusamoa. Matkalla pysättiin kolmasti. Koirien takia ei varmaan olis tarvinnu kun kerran mutta muuten oli pysäkkiä matkalla. Oltiin rennosti liikkeellä eikä kiirettä mihinkään.

Rukalla mökki oli tosi kiva ja kodikas. Iso ikkuna rinteille ja koirat sai sen sitten kuolata viikossa ja katsella mitä maailmalla tapahtuu.

Kahtena päivänä käytiin Oulangan kansallispuistossa. Ei siellä reitit kovin hyvässä talvikunnossa ollut mut eipä ollut porukkaa joten sai rikkoa sääntöjä ja pitää tyttöjä vähän vapaana. Aika väsynyttä porukkaa oltiin koko sakki noiden päivien jälkeen.

Muutenkin täällä on kivoja lenkkimaastoja. On tullut oltua paljon pihalla. Äpyli on ottanut ison harppauksen sisäsiisteyteen. Yhdet pissut paperille ja ne tuli heti tullessa lauantaina. Viime yönä nukuttiin 23-8 heräämättä. Se on enkka. Ja eilinen rinnepäivä yli 6h täällä oli oltu pissumatta. Toivottavasti linja pitää kotonakin. Nyt hän on oikein pyytänyt ulos.

Koirien kanssa on kyllä ollut mukava reissata. Ens vuonna varmasti uusiks.

Kasvamista

Kevättä

Takana vähän erilainen viikonloppu. Laila lähti torstaina Fammun kanssa Krookkaan. Vietettiin viikonloppu kahden koiran kanssa. Topikin siis oli mökkeilemässä. Tehtiin siinä viikonlopun aikana vessaremppaa ja paaaaaaljon kaikkea muuta.

Lauantaina startattiin ehkä liiankin hyvin nukutun yön jälkeen ralliin. Nyt meitä oli siellä kaikki 6 koiraa, eli tää yks puuttunut lapinkoira tuli joukkoon mukaan. Nyt tehtiin harjotuksissa kunnon rata. Meillä tais olla merkkejä n. 10. Mentiin Äpyn kanssa rata viimisenä. Neidissä oli virtaa niinku pienessä kylässä. Perusasentoon ei olis malttanu tulla, eka kierros meni vähän loikkien ja mulla oli yhdellä merkillä vasen ja oikee hukassa, mutta hyvin se kokonaisuudessaan meni. Oltiin ainut pari joka ei saanut mitään kotiläksyä. Kaikki menee just niinku ton ikäsen touhutytön kans voi mennä. Se mikä on parasta niin hihna ei kiristy ollenkaan. Ja mikä huonoa on hyppiminen. Mut se vaan oli niin täynnä virtaa.

Sunnuntaina Joni treenaili kotona vauhdista maahanmenoa. Siinä tuli vähän takapakkia kun alettiin menetelmiä muuttamaan eskarissa. Eilen alko taas olee valoa tunnelin päässä. Paikallaan olo sujuu kans hirveen kivasti. Fiksu tyttö se on kun malttaa. Omassa pihassa pysyminen on aika vaikeeta. Bertta jää aina tontille, Äpyli menee naapurin pellon puolelle. Joskus aika pitkällekkin pellon puolta jos joku kulkee tiellä. Eilen se oli hetken sitten narussakin. Kai se siihen oppii kun aina sen huutaa omalle puolelle. Ja jos ottas Bertasta mallin. Ei ainakaan voi mennä enää kun aletaan viljelee, Eikka suuttuu muuten.

Eilen oli niin kiva ilma että otin oikeen valokuvia. Löysin samalla järkkäristä talvella otettuja pentukuvia. Hitto että on likka kasvanut. Lisään kuvia blogiin kotoa. Tällee töissä on vähä hankalaa.

Ai joo. Lähdetään perjantaina lappiin. Tai Rukalle ettei sen ylemmäs. Pysätään mennessä Lapualle ja perjantaina Äpyli pääsee lampaille Ilmajoella. Tosi nastaa. Aika paljon jännittää. Sehän pelkää niitä ihan sikana ja syö vaan kakkaa. Mut eika se mitää =D

Ja sit kun taas meinaa unohtaa puolet kun on niin hitokses kaikkea niin tiistaina kun on pentutreffit niin mennään koiraseuran porukoitten kanssa ohitustreeneihin. Ei varmaan ihan kauheesti oo haittaa nähdä perseitä ja naamoja. Kuitenkin meillä on aika iso ongelma kulkea kylällä kun on paljon ihmisiä ja pyöriä ja muita koiria.

Maalla on paras asua mut on siinä ne omat haitat. Koirien kannalta.

Huomaamaton muutos

Huomasin yhtäkkiä eilen kun näin sen ralliohjaajaan mudin, jonka nimi oli muuten Simo ja tuli puheeksi turkki ja koska se alkaa muuttumaan kiharaksi että hitto, Äpylin selässä on tättärää käkkärää. Se on kyllä ihan yhtäkkii tullut. Kuva nyt ei ihan oikeutta tee kun toinen ihmettelee et mitä sä äiti touhuu...

Voihan reenaus

Tänään oli taas eskaria. Oliko tää nyt sitten neljäs kerta. Teemana liikkeeltä makuulle, liikkeestä seisomista jne. Bertan kanssa ollaan koko viikko treenattu maahan menemistä. Tänään ennen eskaria sain onnistuu kahdesti ja eskarissa kahdesti. Voi sitä riemun määrää. Mä olin niin tyytyväinen mun pieneen mustaan.

Viime viikolla ohjaajaa Reija totes että Bertta taitaa olla liian fiksu tokoilemaan, ei se tee mitään minkä kokee turhaksi. Niinku tänäänki taas nähtiin. Näytti että osaa ja sitte riitti.

Äpyli onki sitten toista maata. Sitä on niin hauska katsoo kun ne Jonin kanssa menee. Virtaa on vaikka muille jakaa. Holtitonta menoa oli taas alkuun mutta hienosti lähti menemään. Hankala vaan ku eka se oppi käskystä maahan, sit alettii opettaa käden kautta hissityyliä ja nyt pitäs taas saada se käsi pois. Huh huh.

Viime la alko rally-toko, se oli vallan hauskaa. Oltiin ylläri nuorimmat mut ei ollenkaa jääty jalkoihin. Siellä oli kaikkii pro tyyppejä tokossa. Mut Äpyli on fiksu. Esitetään et osataan jos ei osata ja treenataan sit vähä lissää.

Hallilla oli joku tyttöki joka kävi Äpyy lääppimäs. On kans hankkimas mudia. Odotti narttua jostain joulukuussa syntyneestä pentueesta. Ei kuulemma tullu. On tarkka mistä ottaa kunnon harrastuskoiran kuulemma. Onko sillä oikeesti veetunkaan merkitystä kuinka paljon pennun vanhemmilla on titteleitä? Äpylin luonteesta tykkäs kyllä. Pitääkin selvittää minkä kennelin pentua se haaveilee.

Eskari

16.3.2016 jännä päivä. Meillä alko kauan odotettu eskari. Äpyli tais alitajusesti jännittää kun pissus kotona 5 kertaa ennen autoon hyppäämistä.

Kurssi alko juttelulla. Koirat oli autossa. Kaikki kerto vähän itestää ja koirista. Bertan lisäksi siellä oli toinen aikuinen, 3vee lapukka.

Koirien kans opeteltiin luoksepäästävyyttä, namijuttuja, luoksetuloa. Kivalta vaikutti kurssi. Innolla odottaa ens viikkoa. Niin ja joo, Äpyn kaa ilmottauduttiin rally-tokoon. Ans kattoo miten likkojen käy.

Sunnuntai, lorvipäivä

Mitäpä sitä muuta kuin makaamista. Kotona....mummulla....

12vko

Äpylillä tuli 12 viikkoa täyteen ja käytiin rokotuksilla. Reipasta menoa vaikka taas oli ihan vieras paikka. Painoa oli tasan 5 kiloa. Oli muuten eka kerta tolla eläinlääkärillä kun se ei kommentoinut mun koiran painoa.

Kaikenlaista....

Hyi hemmetti. Eilen alko taas juoksut, ei siis koirien vaan meidän. Iski raaka totuuss eteen että puoliska lähestyy eikä olla viime kevään jälkeen juur tikkua laitettu ristiin. Mustat lähti mukaan. Vajaa kutonen meni kiukutellen mut tytöt tykkäs. Ehkä se siitä taas. Oli aika mageeta saunoa sen jälkeen. Äpy tykkää saunoa, makaa siellä niinku vanha tekijä.

Tänään oli luvassa rekoa. Käytiin samalla lenkillä vanhoilla kotinurkilla. Melko nostalgista. Äpyli on melko hauska tyttö, on jääny tänään kaks kertaa kiinni kun oli uimassa vesikipassa. Ihan kiva. Lattia tulvii.

Tänään leikattiin myös kynnet. Laila anto napsia ihmeen hyvin. Mulla ei menny edes kuulo. Äpyli oli tällä kertaa hereillä kun leikattiin mut ei tajunnu mitää.

Ystävänpäivä

Mitä olisikaan elämä ilman koiria. Ei sitten niin mitään. Tässä kun on miettinyt lapsensa iltoja yksin kotona, olis ne aika ankeita olleet ilman tyttöjä. Eli ei voi oikeesti katua päätöstä että Laila meille tuli. Eikä tää elämä kolmen koiran kanssa nyt vielä kovin paljoo hankalampaa oo ollut kun kahdenkaan. Koomista oli aamulla kun isäntä yritti tehdä aamupalaa mulle sänkyyn. Ei se ihan putkeen mennyt kun pennun kanssa pitää kiirettä mut sai se tuotua kaks mandariinia ja kahvikupin siihen hetkeen kun petasin petiä =D

Täällä menee muutenkin tosi hyvin. Toi pentu on vaan niin ihana. Eilen käytiin Nakkilassa Marittalla, Marittaa eka vähän mietitytti voiko päästää Äpyliä tutustumaan koko mustaan perheeseen mut siellä se sitten hömpötti muiden mukana. Kukaan ei edes komentanut sitä. Lilli-mummu varmaan hyväksy että se on meidän ja että Laila pitää sitä ruodussa ettei tartte.

Eilinen meni kokonaan pissaamatta sisälle ja yö kans. Joni kävi kaks kertaa yöllä pissuttamassa kun tyttö alko kohkaamaan. Nyt se tässä aamulla on käynyt huomaamatta paperilla mut ei sillä oo väliä kunhan ei matoille.Meillä on siis mattot lattiassa melkein joka  huoneessa ja hyvin ne on saanut olla rauhassa.

Me ollaan käyty parina tiistaina pentutreffeillä, saa vähän tutustua muihin koiriin. Siellä Äpyliä jännittää ja aika hassua kun hakeutuu sielläki aina sipupennun seuraan. Maaliskuussa alkaa esikoulu, siellä on sitten tarkotus treenata vähän arkitottista. Tässä nyt kotona ollaan vähän opeteltu istumaan ja maahan menemistä. Odottaminen on vähän hakusessa. Hihnassa tyttö kulkee yllättävän hyvin. Sitäkin on pakko treenata paljon vaikka tässä ollaankin vapaana mutta  kerran päivässä koitetaan käydä tiellä kävelemässä ja kun ei täällä kerran oo pyöräteitä tai mitään niin pitää vaan kulkea fiksusti tien vasemmassa laidassa.

Menipäs kovin pentupainotteiseksi teksi, mut sitähän se nyt on. Muut kulkee tossa rinnalla ja pentu kasvaa. Pitäs muuten tilata aika rokotuksiinki.

8vko

Neiti Äpyli täyttää tänään 8vko ja huomenna tuleee viikko kotona. Neiti on kyllä vallaton. Ihan uskomaton sopeutuminen meidän ympäristöön.

Bertasta on tullut paras kaveri. Tytöt leikkii, juoksee ja hömpöttää ihan jatkuvasti. Äpyli ei myöskään päästäs Berttaa silmistään. Eilenkin pihalla Bertta meni talon taakse ja Äpy ei olis millään tullut sisälle ennen kuin Berttaki tulee.

Laila jatkaa omaa linjaa. Komentaa pentua jos tarve vaatii. Topista se on aika tarkka. Ei sitten niin mitään asiaa pennulla Topin lähelle jos hän on sylissä. Noh, selvähän toi on, Laila on Topin koira ollut aina. Topille sanoinkin ettei hän sitten saa Lailaa pennun takia työntää pois tai mitään.

Tänään olis tarkoitus mennä pentutreffeille. Äpylistä pitää opettaa kunnolla sosiaalinen ettei siitä tuu mettämörkö niinku tytöistä on nyt vahingossa tullut. Pakko sosiaalistaa koko sakkia nyt.

Näyttelyitä kateltiin kans. Jotenkin sitä odottaa innolla kesääki. Mustat pääsee jo maaliskuussa Seinäjoelle ryhmikseen mutta Äpyli sitten vasta heinäkuussa. Ajattelin jos koko sakki menis Oriven KR:ään ja Äpy sitten Poriin KV:hen. Saan kattoa uskaltaako =D

Kotona

Täällä ollaan. Kotona. Pieni Äpyli. Matka eilen, siis 27.1 meni hyvin. Vähän tyttö vinku, mutta laitettiin kopin ikkunat kiinni niin loppu.

Bertta ja Laila otti hyvin vastaan. Alkuun ei välittäny mut tänään Bertta on hömpänny ja leikkinyt pennun kanssa.

Yöllä nukuttiin hyvin. Kahdelta vinguttiin pihalle. Tää punkero tekee asiat pihalle. Kahdet pisut tullu paperille. Toiset ku tulin töistä. En saanu sitä niin nopee kainaloon ja ulos. Uskomaton tyyppi.

Olemme onnellisia.