Hyvää yötä...

Tänään olikin sitte sellainen päivä että Topi oli koko päivän kotona. Tytöt luonnollisesti valvoi koko päivän.
Mentiin sitte yhdessä päikkäreille ja herättiin iltalenkille yhdeksän aikaan. Molemmissa oli virtaa niinku pienessä kylässä. Yöllä ei sitten tarvi nukkua.
Bertta sovitti myös valjaitaan jotka on vieläkin monta kilometriä liian isot.
Meille tulee vieraitan huomenna Helsingistä. Serkku Viivi. Viivi nin kovasti rakastui Brunoon. Onneksi Bruno sai hyvän kodin ettei aiheutunut mitään suurta perheriitaa,
Mennään perjantaina Nakkilaan katsomaan Börjeä ja taitaapa siellä olla myös hurmuri Ranskasta...
Tytöt jää pariksi yöksi kylään että aikuiset pääsee rimpsalle.

On ne niin samaa näköä

Viikonlopun ihmettelyä

Taas on mahtunut uutta ja ihmeellistä elämään.
Velipojan moikkaamista, keskustassa käyntiä, uimarantaa ja käytiin jopa isosiskoa morjestamassa.

Kerrossängyssä

Hiekkaa...

Ihanat naiset rannalla

10h

Tänään oli se päivä kun tytöt tosissaan olivat keskenään.
Hienosti täällä menee. Oon saanu kaks aivan mahtavaa pakkausta itselleni.

Ollaan alotettu "armoton" lenkkeily. Kävellään melkein kilsa =D
Bertta kulkee hienosti narussa Lailan perässä.
Alan kans tosissaan olee sitä mieltä että kaksi menee siinä missä yksikin.

Jännittävä maanantai

Kello pärähti soimaan 5.36. Koirat liekaan ja pihalle. Sitten olikin aika jättää tytöt keskenään aikomuksena olla töissä koko päivä. Oma hermo petti ja oli pakko livahtaa pari tuntia etukäteen. 8 tunnin keskenään olon saldona yksi keittiöön kannettu kenkä ja yksi paikaltaan siirretty pissapaperi. Että näin.
Laila ei ole koskaan yksin ollessaan rikkonut mitään, eikä myöskään hauku. Kaipa se opetti pennulle heti ekana päivänä miten käyttäydytään. Tai sitte pahin voi olla vielä edessä.

Ilta vietettiinkin sitten ihan rauhallisesti, kokkailtiin pizzaa.
Bertalle en uskaltanut vielä antaa palastakaan, Laila kyllä veteli
Laila on nyt opetellut syömään raakaa lihaa. Ei oikeen tunnu uppoavan. Se kun on aina ollut koti koti ruoalla, mut eiköhän se tästä. Pakastimessa odottaa niin herkulliset broilerin sydämet mitä Laila rakastaa ainakin Nakkilassa. YÄK!! kun vaan pystyis sulattamaan ne.

Takaisin kotiin

Sunnuntain valjettua alettiin odottamaan toistaiseksi viimeisiä pennun hakijoita.
Barbia oltiin tulossa hakemaan Tampereelle.
Sieltä saapuikin isompi ryhmä neitiä hakemaan. Barbista tuli Fanni ja omistajaksi tuli myöskin nuori tyttönen.
Kyllä siinä itsellekin tuli haikea ole kun pääsi jokaisen pennun saattamaan maailmalle.
Börje jäi toistaiseksi asumaan kotiin. Kaipa sekin pieni mies kodin löytää, kuitenkin hyvin hurmaava persoona.

Fanni ja Bertta

Kotiin päästyämme tytöt jä ekaa kertaa yksin kotiin. Kolmen tunnin oleilun jälkeen lähdin tarkistamaan tuhoja. Mitään ei ollut tapahtunu, varmasti nukuttu koko aika. IHANAA!!!!
Illalla kuultiin surullisia uutisia, iso-isoäiti Rumba nukkui pois. Lailasta tuli surullinen kun kerroin, Bertta ei vielä ymmärtänyt.

Illalla mentiin koko porukka sänkyyn nukkumaan. Viideltä yöllä Bertta heräsi pissalle. En jaksanut pihalle lähteä, kerrostalossa kun asumme. Onneksi osaa käydä paperilla.

Aamulla oli edessä jännät paikat, eka työpäivä.....

Takaisin Nakkilaan

Lauantaina lähdettiin tyttöjen kanssa takasin Nakkilaan.
Tytöt oli ihan onnessaan kun pääsi taas leikkimään. Pentuja kotona oli vielä 3 plus Bertta.

Iltapäivällä tultiin hakemaan Brunoa, Bruno lähti Helsinkiin herraksi Roosa-nimiselle nuorelle neitokaiselle. Bruno sai kutsumanimekseen Niki.

Nikin lähdettyä koiruudet jäi touhuamaan ja me lähdettiin Marittan kans pizzalle.
Koirien iltaruoka oli meikäläiselle melko hupaisa kokemus. Pieniä mustia vilisi kaikkialle. Niin ja yks isompikin mahtu mukaan. Deea, belggarivanhus joka nauttii elämästään sipujen kanssa.

 
Yö vietettiin mökissä. Laila nukku vieressä ja Bertta pedissä lattialla. En uskaltanut ottaa sitä sänkyyn. Laila oli kuitenkin niin hyvä sisko että nukutti Bertan ennen kuin tuli viereen.

Bertan kotiintulo

Perjantaina 19.7 Hain tytön kotiin. Alunperin oli tarkoitus hakea vasta sunnuntaina 21.7 syystä että meille oli kotiin tulossa jazz-vieraita helsingistä ja lauantaina piti häipyä kotoa.
Soittelin Marittalle päivällä miten pennuilla oli mennyt lääkärissä. Maritta totesi saman puhelin aikana että Bellaa tullaan illalla hakemaan jolloinka lähdettiin Lailan kanssa tuulispäänä hakemaan meidän pientä. Ilta meni siinä istuessa ja jutellessa Bellan uuden omistajan Marin kanssa. Bella tuli myös Poriin. Voidaan tehdä pentutreffejä. Pentujen iskä Leo asustaa Marin äidin luona. Taas lähti tarina harhailemaan....

Elikkä juu....
Kotiin kun päästiin niin Laila näytti heti kaapin paikan. Pelästyin itekki pikkasen.
Hyvin se siitä sitte lähti luonaamaan. Yö meni vallan ihanasti. Ei vinkunaa, ei kitinää, yhdet pissat paperille ja sen sellasta. Aamulla Bertta sai jo kulkea vapaammin ilman ettei Laila kulkenut perässä.

Lailan elämä kuvina

Laila ja sisko Yyteri hyvin hyvin pieninä

Tämä kuva pääsi jopa äitin pankkikorttiin

Rakkautta

Tampere KV 2011

ROP-Pentu

Talvinen päivä

Hiihtämässä

Poistetut hampaat

Amppari pisti

Rakkaat

Rakkautta

"En se minä ollut"

Kaunotar

Viimeinen yö ennen siskoa.

Ensimmäinen kohtaaminen

Lailan ja Bertan eka tapaaminen

Laila ja Bertta tapasivat ensimmäisen kerran 9.7.
Bertta oli tuolloin 6 viikkoa.
Kohtaaminen meni vallan hienosti. Laila jäi muutamaksi päivää hoitamaan Berttaa Nakkilaan. Yritti jopa imettää. Tyttöjen äiti Veera ilmeisesti antoi Laille luvan auttaa.
Silloin ajattelin että tämähän tulee menemään paremmin kuin hyvin.