Voi taivas kun voi koiranelämä viedä mukanaan. Miten sitä ennen ehdi opiskella, käydä töissä ja hoitaa perhettä ja koiria. Enää ei ehdi kun treenata ja juosta koirajutuissa.
Äpyli on päässyt lujaan alkuun TOKOssa. Saa jopa kehua miten pienenä malttaa ja osaa. Ei sitä niin uskois kun on vähän arka ja kuitenki vilkas. Rally-toko menee kans tosi mukavasti. Siinä saatiin hirveen hyvää ohjetta su 29.5 Krista Kiurun seminaarissa. Käski hioa seuraamisen vimpaks kuntoon eikä juuri muuta murhetta vielä ole. Kehotti jopa alkaa nyt jo treenata oikealla seuraamista.
Äpyli on kyllä ihana kun tykkää treenata. Eihän sillä kauaa jaksa mielenkiintoa kerralla olla mutta aina hetki. Hienosti se kyllä kaiken tekee.
To 5.6 olis taas paimennusta. Jos nyt sais siihen jo jotain käskyä. Ettei vaan oman mielen mukaan juosta ja haukuta. Tää paikka on aika lähellä meitä. Olis kiva jos siitäkin tulisi jotain. Siitä kun on niin moneksi.
Mustat on jäänyt ihan eläkkeelle. Bertta treenaa kotona mut Laila nauttii kun saa vaan olla. Hyvä kun lenkille saa lähtemään.
Lauantaina 28.5 oli kasvattajatapaaminen. Oli aika siistiä. Äpyn sisarukset on aika herttasia. Äpyli kyllä vihas niitäki. Hän vihaa koko ympäröivää maailmaa. Oikeen angstikoira.
Mätsäreissäki ollaan oltu. Punasten kolmas kerran, kerran punasten toka ja kerrans sinisten vika. Vähän vaihtelua....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti