Mitä olisikaan elämä ilman koiria. Ei sitten niin mitään. Tässä kun on miettinyt lapsensa iltoja yksin kotona, olis ne aika ankeita olleet ilman tyttöjä. Eli ei voi oikeesti katua päätöstä että Laila meille tuli. Eikä tää elämä kolmen koiran kanssa nyt vielä kovin paljoo hankalampaa oo ollut kun kahdenkaan. Koomista oli aamulla kun isäntä yritti tehdä aamupalaa mulle sänkyyn. Ei se ihan putkeen mennyt kun pennun kanssa pitää kiirettä mut sai se tuotua kaks mandariinia ja kahvikupin siihen hetkeen kun petasin petiä =D
Täällä menee muutenkin tosi hyvin. Toi pentu on vaan niin ihana. Eilen käytiin Nakkilassa Marittalla, Marittaa eka vähän mietitytti voiko päästää Äpyliä tutustumaan koko mustaan perheeseen mut siellä se sitten hömpötti muiden mukana. Kukaan ei edes komentanut sitä. Lilli-mummu varmaan hyväksy että se on meidän ja että Laila pitää sitä ruodussa ettei tartte.
Eilinen meni kokonaan pissaamatta sisälle ja yö kans. Joni kävi kaks kertaa yöllä pissuttamassa kun tyttö alko kohkaamaan. Nyt se tässä aamulla on käynyt huomaamatta paperilla mut ei sillä oo väliä kunhan ei matoille.Meillä on siis mattot lattiassa melkein joka huoneessa ja hyvin ne on saanut olla rauhassa.
Me ollaan käyty parina tiistaina pentutreffeillä, saa vähän tutustua muihin koiriin. Siellä Äpyliä jännittää ja aika hassua kun hakeutuu sielläki aina sipupennun seuraan. Maaliskuussa alkaa esikoulu, siellä on sitten tarkotus treenata vähän arkitottista. Tässä nyt kotona ollaan vähän opeteltu istumaan ja maahan menemistä. Odottaminen on vähän hakusessa. Hihnassa tyttö kulkee yllättävän hyvin. Sitäkin on pakko treenata paljon vaikka tässä ollaankin vapaana mutta kerran päivässä koitetaan käydä tiellä kävelemässä ja kun ei täällä kerran oo pyöräteitä tai mitään niin pitää vaan kulkea fiksusti tien vasemmassa laidassa.
Menipäs kovin pentupainotteiseksi teksi, mut sitähän se nyt on. Muut kulkee tossa rinnalla ja pentu kasvaa. Pitäs muuten tilata aika rokotuksiinki.
