Pennun odotusta

Schipperken pentua meille alettiin tosissaan haaveilla keväällä 2022, tähän mennessä olin vain tutkinut sukutauluja ja terveystuloksia. Kuudennen koiran ottaminen ei vaikuttanut järkevältä, mutta laumassamme on 4 koiraa lähes kokonaan eläkkeellä, joten pakko oli alkaa tosissaan miettiä pentua. Kesäkuussa 2022 rohkenin laittaa Mustan Fregatin kenneliin viestiä ja kerroin haaveistani. Viestissäni mainitsin, että toiveissa on lähivuosina temperamenttinen pentu, jonka luonne saa näkyä ja kuulua. Heinäkuussa sitten istuimmekin jo Forssassa juttelemassa asioista Mustan Fregatin Jannan ja Markon kanssa. Keskusteltiin muun muassa siitä, mikä kennelin nartuista olisi luonteeltaan minun tyylinen koira ja minulle jäi todella hyvä mieli, kun kasvattaja alkoi heti miettiä mikä oma narttu olisi luonteeltaan minulle sopiva ja minkälainen uros olisi hyvä. Tuona heinäkuisena iltana tiesin ottaneeni yhteyttä juuri minulle sopivaan kasvattajaan.

Sittenhän alkoi se piinaava odotus. Vaikka sanoin Jannalle, että meillä ei ole kiire saada pentua, vaan pentu tulee sitten kun sopiva syntyy, odotin koko ajan viestiä koska minulle sopiva narttu astutetaaan. Janna saattoi joutua kyllästymiseen asti vastailemaan kaikkiin hölmöihin kysymyksiin, mutta en vaan mahtanut itselleni mitään. Siinä kohtaa kun toivenartun terveystulokset oli tehty, en enää malttanut pysyä pöksyissäni senkään vertaa mitä siihen asti. Kun urosvalinta oli tehty, aloin luonnollisesti pommittamaan uroksen omistajaa ja kyselin ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Olin haljeta onnesta, kun koin vanhempien olevan mitä parhaimmat. Ja sitten odotettiinkin juoksuja ja astutusreissua. Sain elää kuvien avulla mukana koko astutusmatkan ja myöhemmin myös tiineyden. Jännitystä oli edelleen hyvin paljon ilmassa. Montako pentua tulee?, tuleeko narttua joka minulla oli ensisijainen toive?, meneekö kaikki hyvin synnytyksessä?. Sunnuntaina 7.5 aamulla olin saanut viestin, ”Kerttu pyöräytti yöllä maailmaan kolme pentua ja pennuilla on kaikki hyvin”. Silloin aukesi kyynelhanat, olin niin onnellinen. Yksi pennuista oli se minun odottama tyttö, jolle oli nimi valmiina, Salli. 

Sallin vanhemmat ovat omaan makuun täydelliset. Kerttu ( Mustan Fregatin Dahlia ) ja Milou (LUPUS DEI NOBEL). Kerttu on pieni ja hieman temperamenttinen koira ja Milou taas maailman komein uros sipuli, oikeastaan ihan kirjaimellisesti. 

Minulla on luonnollisesti ihan kamalat odotukset uuden perheenjäsenen suhteen, mutta aika sen lopulta näyttää mistä meidät löytää 💓

Suomen muotovalio

 Kyllä siinä sitten niin kävi, että Kaikusta saatiin Suomen muotivalio Seinäjoen näyttelyssä. Ei huono ❤️

Eli Herra on nykyään FIMVA Harminpaikka Armo

Jotain päivitystä

 Kun ei ole aikoihin tullut kirjoiteltua yhtään mitään, kirjoitetaan nyt edes sen verran missä mennään harrastuksissa tätä nykyä.

Äpyli harrastaa edelleen rally-tokoa, vaikka valioitui jo pari vuotta sitten. Kaikki muut harrastukset on jääneet, mutta ajatuksena tokon jatkaminen käy välillä mielessä.

Jouko taas on siirtynyt lähes vallan ralliin. RTK4 metsästys on vahvasti käynnissä.

Bertta palkittiin vuoden 2021 tokoschipperkenä, eli tää oli nyt kolmas kerta. Yksi tulos puuttuu vielä että saataisiin TK1.

Kaiku harrastaa olemista ja välillä tehdään nosejuttuja. Ei siinä iso vaiva olisi saada Kakkeli alokasluokkaan rallissa. Mut en taida.

Laila porskuttaa vahvasti eteenpäin, vaikka on siitä tullu vanha fossiili jo. Opettelee edelleen haukkumaan. 

Ja sitte kuvia alkuvuodelta

Vähän lisää kuvia jengistä

 Nämä kuvat on ottanut ihana ammattikuvaaja Susanna Nieminen, Cuties & Paws Photographysta ( https://www.facebook.com/Cutiesandpaws/ ) 

Jos ei muuta niin kuvia

Kevättä pukkaa

Niin se on taas kevät. Nurmi sulaa ja alkaa miettimään että mitäs nyt sitten. Hakutreenit alkoi taas pyörimään ja metsään on mentävä. Äpyli suoritti BH kokeen hyväksytysti ja mikään ei estä palveluskoiratouhuja meidän osalta paitsi oma into, mä kun en siitä tottiksesta tykkää. Pitäs mennä jälkeäkin koittamaan.

Tässä on taas kisailtu ja rallysta puuttuisi yksi tulos voittajasta. Jotenkin sekin luokka tuntuu menevän hujauksessa ohi. Mestariluokkaa varten varmasti pitää alkaa treenaamaan, no mut se on sen ajan murhe.

Tokossa startataan avoin. Ei meillä liikkeet kunnossa ole mutta oma järki vaatii kisaamista että se jännittäminen joskus loppuisi, ei taida silti loppu. Bertan kanssa on vakavassa harkinnassa jos starttais, päätän sunnuntain treenien jälkeen mitä tehdään.

Joukon kanssa on taas tokoiltu. Hyvin on poika oppinut kaikenlaisia eri temppuja. Eikä se hallin häiriökään enää niin paha ole. Aksassakin on alkanut sujumaan hirmu kivasti ja poitsu onkin ilmottu kesäkurssille Reetta Pirttikoskelle.

Ja mitä tässä nyt keväällä? Tokokisaa, rallykisaa, aksakisaa....Kauheeta kisaamista. Piti näyttelyynki mennä mut passataan kun meni hermo jo mätsärissä. Ne ei vaan oo mun juttu...

Käytiin muuten vähän epiksissä aksaamassa. Ja pakko myöntää että mä vähän pidän siitä lajista jo.

Ai joo. Äpyli oli oman seuran vuoden aksatulokas ja Bertta sipuyhdistyksen vuoden rallikoira 2. Ollaan me aika paljon saatu aikaan.

Päivitettyä 16.3.2018

Bertan oma sivu ja tulokset

Äpylin tulokset