RTK1

Kuten otsikko kertoo, saatiin tänään koulari. Aika mahtava fiilis. Eihän monikaan koiraharrastaja juuri rallysta perusta ja onhan alokasluokka aika helppo mutta ekan harrastuskoiran kanssa saatu eka koulutustunnus on ainakin mulle tosi arvokas. Ei oo meille ollut ihan simppeliä kun on pitänyt oppia tuntemaan koiran lisäksi itsensä. Jaaha ja sitten itse kisaan...

Ylöjärvellä, matkaa ei siis ollut kuin reilu 100km. Alo starttas jo aamupäivällä joten puol kasilta lähdettiin. Rata vaikutti simppeliltä kunnes vähän kokeiltiin eteentuloa... Neiti oli pomppufiiliksellä joten oli vähän tekemistä saada pomppiminen aisoihin.

Kisaan startattiin numerolla 12. Kyltillä 3 saatiin -1 tal. Naapurihallissa joku käynnisti jonkun ison menopelin ja Ä jäi vähän kuuntelee ja sitä kautta jälkeen. Nou hätä. No seuraava kyltti hän päätti mennä ihan vinoon makaamaan, siis noin 90 astetta vinoon. Ajattelin että siitä sattaa tulla kympin virhe ja uusittiin. Viiminen kyltti oli spiraali, menin ite laskuissa sekaisin ja oli pakko uusia. Muuten ihan puhdas suoritus. Kovasti piti tsempata ja puhua niinku aina, se rauhottaa meitä molempia.

Saas kattoo koska lähdetään avoimen kimppuun, ehkä jo kesällä. Sijoitusta en tarkkaan laskenu, 20 meitä oli ja siinä oltiin joko 7 tai 8, ei huono.

12.2.2017 TOKO alo

Eipä taas tuu päivitettyä kuin koetuloksia...

Joo tosiaan, Äpyn kanssa toinen virallinen kisastartti Tokossa ja toinen ykköstulos. Pisteillä 164, ei taas juhlita mutta kokeena suoritus oli ihan loistava.

Paikkamakuu on meillä aika mörkö. Äpyli ei kestä juuri naapurissa tapahtuvaa häiriötä. Nyt oli jo ennakkoasetelmat melko pelottavat. Viereen tuli Akka, sellainen nakukoira joka paleli perjantain treenissä eikä pysynyt paikallaan ja Äpyli siinä sitten pomppi kans. Rita, Akan omistaja tuli ennen koetta pyytämään multa anteeksi että pilaavat meidän molempien kokeen. No eikä hei, lähdettiin toisiamme tsemppaamalla tekemään parasta suoritusta ja hyvä suoritus saatiin. Meille täys 10 ja Akkakin sai 7. Molemmin puolin meitä oli tuplakäskyä jne, meitä ei paljoo ressannu, mudi osoitti että on hermot jos hän niin haluaa.

Itse koe meni todella hyvin. Kaukokäskyissä jouduin istumisessa antaa tuplan ja kapulaa neiti ei taas tänään ottanut mutta muuten olen todella todella tyytyväinen.

Paras mudilapsi ikinä!!

Rally-Toko Ilmajoki 8.1.2017

Aamulla varhain startattiin neiti Ään kanssa auto kohti Ilmajokea. Olin jo joulukuussa ilmonnut neidin kokeeseen. Matka oli ihan kamala, sumua koko matka ja meinasinkin kääntyä takaisin pariin eri otteeseen kun nopeutta sai pitää 50-60 välillä. Olin kuitenkin varannut matkaan reilusti aikaa, joten annettiin palaa ja perillä oltiin tunti ennen rataantutustumista.

Paikka oli vanha kanala ja hajujakin oli. Äpyliä jännittää niin vietävästi uudet paikat ja alkujaan oli ilmoitettu ettei koiria saa tuoda sisälle ennen omaa starttia kuin 5 valmistautumaan. Äpyn lähtönumero oli 2, eli pieni pattitilanne oli edessä. Tää mamma sitten vähän "uhmasi" ja otti Äpylin sisälle treenaamaan heti kun päästiin paikalle, oli siellä muitakin ja ei siinä mitään.

Jouduttiin starttaamaan ekana, numero 1 oli hukassa. Aika paljon sais taas tyttöä tsempata, mutta olosuhteisiin nähden ihan nappisuoritus. Tuomareistai ei ollut haittaa. Yks kyltti uusittiin ja pari pientä virhettä muuten. Talutin pujottelussa ja spiraalissa ja vinous 280 vasemmalle. Ihan mahtava fiilis jäi taas. Oltiin kaiken kukkuraksi pisteissä vielä ihan kärkipäässä. jaettu 5. sija (eihän niitä lasketa mutta mä laskin), koiria oli kuitenkin se vajaa 30. Wau siis. Tuli muuten ohjauksestaki taas kehuja ja Äpylin osaamisesta joka on vähän piilossa ujouden takana 😅😅😅

Rally-Tokon tuplakisat Seinäjoella

Tänään oli Rally-Tokon tuplakisat Seinäjoella joihin Äpylin kanssa osallistuttiin. A-rata oli paperilla tosi helppo, mutta kuinka sitten kävikään.  Otettiin lähdöstä jo -10, Äpyli meni uudelleen istumaan, no mun moka tietty kun käskin. Väärin suoritettu tehtävä. Yhteistyö meillä oli koko radan puutteellinen, eli ei oikein kontaktia. Äpyli seurasi pelkästään yleisöä, jäi jälkeen, hihna kiristyi, mä en uusinut kylttejä vaikka olis pitänyt. Ihan hullua jännitystä. Meillä oli loppujen lopuksi 48 virhepistettä.

Toiselle radalle tehtiin suunnitelmamuutos. Ä jäi hengailemaan halliin, tehtiin temppuja ja haisteltiin ihmisiä. Suoritukseen lähdettiin hyvällä fiiliksellä toisena ja pisteitä 93/100. Kehuja kontaktista, ohjauksesta ja kokonaisuudessaan erinomaisesta radasta. Yksi tehtävä uusittiin ja pari pientä muuta virhettä juoksuosiossa. Jäi hyvä fiilis. Mudi oli hyvä tyttö jälleen. Omaan piikkiin saa laittaa epäonnistumisen, en mä osannut jännitykseltä tukea ja tsempata riittävästi ekassa radassa. Hieno päivä kaikkiaan.

Ensimmäinen virallinen koe

Eilen 12.11.2016 oli jännä päivä. Äpylillä oli ensimmäinen virallinen koe ja lajina TOKO. Seuran puheenjohtajan pienellä yllytyksellä ilmoittauduin ja vaikkei fiilis ollut ihan sellainen että oltasiin 100% valmiita, niin tulos saatiin ja vieläpä ALO1 tulos. Pisteillä ei voi lähteä retostelemaan kun rimaa hipoen ylitettiin raja (165,5), mutta hyvin onnellinen olen.

Koe siis pidettiin kotikentällä ja tuomarina oli vanhempi herrasmies Ilkka Sten. Eniten jännitte luoksepäästävyys kun viime kokeessa jossa olin töissä, tuomari oli kovinkin kopeloiva ja Äpyli ei niin välitä että ihan vieras ihminen tulee iholle. Ongelmia ei kuitenkaan tullut, vaikka Sten suhteellisen kauan Äpyliä silitti ja hänelle juttelikin. Äpyli on viimeisen parin viikon aikana muuttunut aika paljon sosiaalisemmaksi ja käy jopa treeneissä tervehtimässä kouluttajia.

Paikkamakuu oli sitten ensimmäinen koetinkivi. Tehtiin neljässä ryhmässä. Me oltiin toisessa reunassa, ekat jotka menee maahan ja vikat jotka nousee ylös. Vieressä oli sellainen iso koira ja yhden siitä treenikaveri Didi jolla on isoja ongelmia treeneissä paikkiksessa. No niinhän siinä kävi että Didi otti ritolat ja Äpyli häiriön siitä, nousi istumaan. Onneksi vasta puolivälissä ja jäi kuitenkin siihen. Tuomari kävi oikein sanomassakin että hienosti hillitsi hermonsa kun selkeästi jännitti tilannetta. Paikkamakuusta siis 7. Siinä kohtaa jo ajattelin ettei meillä voi hyvää tulosta tulla kun niin paljon väheni alkuunsa jo.

Omaan suoritukseen lähdettiin sitten seuruulla joka meni ihan sumussa. Jännitin niin vietävästi. En mä edes uskaltanut katella missä Äpyli viipottaa. Se oli kuulemma kerran koittanut vaihtaa puolta ja tulla seuraamaan oikealta. Onneksi oli ite korjannut eikä mennyt enempää pipariksi :) seuraamisesta siis 7 puoli. Liikkeestä maahan on meillä välillä ollut vähän laiskaa, eilen meni melko nappiin, ilmeisesti ainakin kun saatiin 9. Luoksetulo oli myös 9 arvoinen, siinä Äpyli jäi ihmettelemään yhtä ovea matkalla.

Sitten päästiinkin jo mielipuuhaan eli kapulaan. Olin ihan varma että nollataan koko kapula. Sen kanssa ollaan tahittu. Menee hyvin, huonosti tai ei lainkaan. Nyt meni jotain välillä huonosti ja ei lainkaan. Ei se sitä ekalla käskyllä suuhun ottanut ja toisella jouduin liki väkisin tuppaamaan. Sitten kun otin sitä pois, Äpyli oli justiinsa oksentamassa sen mun käteen. Tuomari oikeen ääneen nauroi suoritusta. Saatiin 7. Sanoin että on ollut vähän vaihtelevaa kapulan kanssa.

Kaukokäskyjen kanssa tahittiin pari viikkoa sitten, Äpyli oli sitä mieltä ettei hän tiedä mitä ihmettä on kaukokäskyt, ikinä kuullutkaan. 10 tuli niistä. Eli ihan nappiin. Hypystä 9, siinä pieni vinous sivulle tulosta. Kokonaisvaikutus oli 9. Äpylillä oli niin mahtava fiilis koko ajan. Pomppi ja iloitsi tekemisestä. Oli ihan mahtavaa tehdä sen kanssa. Omakin jännitys katosi kun huomasi ettei toinen stressaa tilanteesta yhtään niin paljoa kun aluksi luulin.

Parasta koko päivässä oli tsemppi mitä saatiin yleisöltä. Kyllä kotihallissa on parasta käydä kokeissa. Tuttu ympäristö on aina tuttu ympäristö.

Agilitya

Nyt on tehty uusi aluevaltaus Äpylin kanssa nimittäin agility. Joni aloitti eilen alkeiskurssin ja kaiken kuuleman mukaan sekä isäntä, että koira viihtyi kurssilla. Alkuun harjoituksena oikeaoppista ohjaamista, sekä putkeen menoa. Kiikkuun tutustuttiin ohjaajan tekemän tasapainolaudan avulla, jollaista nyt oltaisiin kotiinkin rakentamassa. Mielenkiinnolla jään seuraamaan minkälaista agikoiraa Joni alkaa Äpystä rakentamaan. Tosiaan Joni päätti heti alkuunsa että minä saan hoitaa tokon ja hän ottaa kontolleen agin koska siinä on vauhtia =D

Eilen käytiin myös paimentamassa. Ei ollut kovin vahva päivä. Äpy oli melko jännittynyt ja yksi uuhi aisti tilanteen ja lähes koko paimennuksen teki Äpylle kiusaa ja härnäsi tyttöä. Äpyli räksytti sitten tietysti vaan enemmän. Loppuharjoutuksessa saatiin jo kunnon paimennusta. Itsekkin pääsin liikkumaan paremmin kuin viime kerralla lampaiden joukossa. Eli harjoitusta tähänkin.

Tokossa alkaa ensi viikolla hallikausi kotinurkilla. Tai no, tehoalkeet alkoi jo maanantaina ja siellä oltiin Äpylin kanssa. Ensi viikosta alkaa yläkoulu jonne ilmoitin Äpylin ja yllätys yllätys myös Berttan. Bertta iloitsee onnistumisista joten lähdetään vielä vähän jatkamaan vaikka Reija keväällä hieman antoi ymmärtää ettei tule mitään. Jos otetaan tavoitteeksi että ensi kesänä Bertta pystyy tekemään paikkamakuun muiden joukossa. Muuhun ei pyritä.

Huomenna loppu rally. Sitten olisi ne kurssit tältä erää siinä. Saas kattoo koska seuraavaksi päästään jatkoille sitä lajia. Mä kyllä tykkään siitäkin. Lauantaina mennään mölliralliin kokeilemaan mitä on jäänyt päähän. Jipiin. Kokeita.

Ai joo, viime viikolla oli möllikoe tokossa. Se meni hienosti. Kaukokäskyt meni eka pieleen mutta lähempää ohjattuna, nou problem. Esteen kiersi, mutta sekin meni läheltä hyvin. Kotona on umpieste eli avo on vähän hankalampi. Ollaan opittu kapulaa pitämään jo vähän eli kyllä koulutus hyvällä mallilla on.

Edelleen olen hyvin kiitollinen koirasta, jonka kanssa on helppo treenata. Tosin kaikki kolme koiraa kotona tasapainottaa toisiaan. Monta ihanaa persoonaa. Ei mitään massakamaa.

Orivesi KR 17.7.2016

Käytiin pyörähtää näyttelyssä.  Paremmin ei olis voinut mennä ROP pentu ja KP. Vähä jännitti. Mut muuten meni jees.

Tytöt oli viikon lomallakin. Sekin meni hyvin. Viikko Lapualla on kasvattanut lapsia.

Mudimaailma näyttelyissä oli kuin olikin perseestä. Kehillä on pahoja ihmisiä. Yäk. Onneksi minulla on ihana, upea, fiksu ja terve mudi. Olkoot sitten töpöhäntä ja vieläpä tuon värinen.

Heinäkuu......Mutta mihin katosi kesäkuu??

No kiireisiin se tietysti katosi. Töissä oli kiirettä, treenattiin ahkerasti, ei mitään ehtinyt kirjotella. Sinänsä harmittaa kun saavutettiin kuitenkin huikea 6kk merkkipaalu. Äpylistä tuli iso tyttö.

Meillä ollaan aika paljon muututtu. Äpylistä on tullut astetta avoimempi, menee jo hieman paremmin tutustumaan ihmisiin, vieraat koiratkaan ei ihan mörköjä ole. Ei sitä silti kiinnosta muiden kanssa leikkiä.

TOKOsta meillä oli kokeenomainen treeni kesäkuun puolivälissä. Se meni hienosti. Kyllä meillä varmaan ALOn suorittamiseen rahkeet tulee riittämään. Helposti. Katsotaan jatkoa sitten kun homma on ajankohtainen. Ralleissa kehitys on myös melkoista. Saatiin kesän eka kurssi pulkkaan. Ohjaaja Riia sanoi että ratasuorituksessa ei meillä muuta "ongelmaa" ole kuin seuraaminen kuntoon. Äpyli ei siinä jaksa koko matkaa ihan keskittyä. Pomppu ollaan saatu pois.

Äpylillä oli pientä jalan puutumistakin jokin aika sitten. Ontui oikeaa takajalkaa aina liikkeelle lähdettyään. Se jäin jotenkin vähän päälle mutta on mennyt ohi. En tiedä sitten mikä oli. Pitää vielä seurailla jos uusiutuu.

Uimassa ollaan käyty aktiivisesti. Se on kivaa.

Ja taas meni koko homma Äpyliin. No, sen kanssa harrastetaan niin paljon. Laila on lihonnut =D on taas oma 6,8 kiloinen itsensä. Bertalla on juoksut ja on vähän äkänen. Laila on muuten alkanut pysymään pihassa. Ei oo ollu enää edes jarrunarussa. Nyt pitää koputtaa puuta ja odottaa taas koska karkaa omaan metsään. Viikon päästä lähdetään Puolaan isännän kanssa. Laila lähtee Krookkaan ja junnut Lapualle. Sitten onkin Äpyn eka oikea pentunäyttely Orivedellä. JÄNNITTÄÄ!!!

Käytiin muuten retkelläki mun rakkaan ystäväni kanssa. Tytöt tykkäs.

Kevät ja kiirettä

Voi taivas kun voi koiranelämä viedä mukanaan. Miten sitä ennen ehdi opiskella, käydä töissä ja hoitaa perhettä ja koiria. Enää ei ehdi kun treenata ja juosta koirajutuissa.

Äpyli on päässyt lujaan alkuun TOKOssa. Saa jopa kehua miten pienenä malttaa ja osaa. Ei sitä niin uskois kun on vähän arka ja kuitenki vilkas. Rally-toko menee kans tosi mukavasti. Siinä saatiin hirveen hyvää ohjetta su 29.5 Krista Kiurun seminaarissa. Käski hioa seuraamisen vimpaks kuntoon eikä juuri muuta murhetta vielä ole. Kehotti jopa alkaa nyt jo treenata oikealla seuraamista.

Äpyli on kyllä ihana kun tykkää treenata. Eihän sillä kauaa jaksa mielenkiintoa kerralla olla mutta aina hetki. Hienosti se kyllä kaiken tekee.

To 5.6 olis taas paimennusta. Jos nyt sais siihen jo jotain käskyä. Ettei vaan oman mielen mukaan juosta ja haukuta. Tää paikka on aika lähellä meitä. Olis kiva jos siitäkin tulisi jotain. Siitä kun on niin moneksi.

Mustat on jäänyt ihan eläkkeelle. Bertta treenaa kotona mut Laila nauttii kun saa vaan olla. Hyvä kun lenkille saa lähtemään.

Lauantaina 28.5 oli kasvattajatapaaminen. Oli aika siistiä. Äpyn sisarukset on aika herttasia. Äpyli kyllä vihas niitäki. Hän vihaa koko ympäröivää maailmaa. Oikeen angstikoira.

Mätsäreissäki ollaan oltu. Punasten kolmas kerran, kerran punasten toka ja kerrans sinisten vika. Vähän vaihtelua....

Lomailua

Viikon loma lähenee loppuaa. Ehkä nyt voi jo tarinoida lomasta kun koko muu porukka on päikkäreillä.

Lomalle startattiin Ilmajoen kautta. Äpyli kävi tutustumassa paimentamiseen. Ohjaaja Minna sanoi ja huomashan tämmönen urpokin että vietti oli ihan valtava. Eli kyllä isona tyttönä pitää lampaille päästä, oli se sitten kuinka hankalaa järjestää.

Lauantaina 16.4 aamulla täyteen ahdatun hondan nokka sitten kääntyi kohti kuusamoa. Matkalla pysättiin kolmasti. Koirien takia ei varmaan olis tarvinnu kun kerran mutta muuten oli pysäkkiä matkalla. Oltiin rennosti liikkeellä eikä kiirettä mihinkään.

Rukalla mökki oli tosi kiva ja kodikas. Iso ikkuna rinteille ja koirat sai sen sitten kuolata viikossa ja katsella mitä maailmalla tapahtuu.

Kahtena päivänä käytiin Oulangan kansallispuistossa. Ei siellä reitit kovin hyvässä talvikunnossa ollut mut eipä ollut porukkaa joten sai rikkoa sääntöjä ja pitää tyttöjä vähän vapaana. Aika väsynyttä porukkaa oltiin koko sakki noiden päivien jälkeen.

Muutenkin täällä on kivoja lenkkimaastoja. On tullut oltua paljon pihalla. Äpyli on ottanut ison harppauksen sisäsiisteyteen. Yhdet pissut paperille ja ne tuli heti tullessa lauantaina. Viime yönä nukuttiin 23-8 heräämättä. Se on enkka. Ja eilinen rinnepäivä yli 6h täällä oli oltu pissumatta. Toivottavasti linja pitää kotonakin. Nyt hän on oikein pyytänyt ulos.

Koirien kanssa on kyllä ollut mukava reissata. Ens vuonna varmasti uusiks.

Voihan reenaus

Tänään oli taas eskaria. Oliko tää nyt sitten neljäs kerta. Teemana liikkeeltä makuulle, liikkeestä seisomista jne. Bertan kanssa ollaan koko viikko treenattu maahan menemistä. Tänään ennen eskaria sain onnistuu kahdesti ja eskarissa kahdesti. Voi sitä riemun määrää. Mä olin niin tyytyväinen mun pieneen mustaan.

Viime viikolla ohjaajaa Reija totes että Bertta taitaa olla liian fiksu tokoilemaan, ei se tee mitään minkä kokee turhaksi. Niinku tänäänki taas nähtiin. Näytti että osaa ja sitte riitti.

Äpyli onki sitten toista maata. Sitä on niin hauska katsoo kun ne Jonin kanssa menee. Virtaa on vaikka muille jakaa. Holtitonta menoa oli taas alkuun mutta hienosti lähti menemään. Hankala vaan ku eka se oppi käskystä maahan, sit alettii opettaa käden kautta hissityyliä ja nyt pitäs taas saada se käsi pois. Huh huh.

Viime la alko rally-toko, se oli vallan hauskaa. Oltiin ylläri nuorimmat mut ei ollenkaa jääty jalkoihin. Siellä oli kaikkii pro tyyppejä tokossa. Mut Äpyli on fiksu. Esitetään et osataan jos ei osata ja treenataan sit vähä lissää.

Hallilla oli joku tyttöki joka kävi Äpyy lääppimäs. On kans hankkimas mudia. Odotti narttua jostain joulukuussa syntyneestä pentueesta. Ei kuulemma tullu. On tarkka mistä ottaa kunnon harrastuskoiran kuulemma. Onko sillä oikeesti veetunkaan merkitystä kuinka paljon pennun vanhemmilla on titteleitä? Äpylin luonteesta tykkäs kyllä. Pitääkin selvittää minkä kennelin pentua se haaveilee.

Kaikenlaista....

Hyi hemmetti. Eilen alko taas juoksut, ei siis koirien vaan meidän. Iski raaka totuuss eteen että puoliska lähestyy eikä olla viime kevään jälkeen juur tikkua laitettu ristiin. Mustat lähti mukaan. Vajaa kutonen meni kiukutellen mut tytöt tykkäs. Ehkä se siitä taas. Oli aika mageeta saunoa sen jälkeen. Äpy tykkää saunoa, makaa siellä niinku vanha tekijä.

Tänään oli luvassa rekoa. Käytiin samalla lenkillä vanhoilla kotinurkilla. Melko nostalgista. Äpyli on melko hauska tyttö, on jääny tänään kaks kertaa kiinni kun oli uimassa vesikipassa. Ihan kiva. Lattia tulvii.

Tänään leikattiin myös kynnet. Laila anto napsia ihmeen hyvin. Mulla ei menny edes kuulo. Äpyli oli tällä kertaa hereillä kun leikattiin mut ei tajunnu mitää.

Ystävänpäivä

Mitä olisikaan elämä ilman koiria. Ei sitten niin mitään. Tässä kun on miettinyt lapsensa iltoja yksin kotona, olis ne aika ankeita olleet ilman tyttöjä. Eli ei voi oikeesti katua päätöstä että Laila meille tuli. Eikä tää elämä kolmen koiran kanssa nyt vielä kovin paljoo hankalampaa oo ollut kun kahdenkaan. Koomista oli aamulla kun isäntä yritti tehdä aamupalaa mulle sänkyyn. Ei se ihan putkeen mennyt kun pennun kanssa pitää kiirettä mut sai se tuotua kaks mandariinia ja kahvikupin siihen hetkeen kun petasin petiä =D

Täällä menee muutenkin tosi hyvin. Toi pentu on vaan niin ihana. Eilen käytiin Nakkilassa Marittalla, Marittaa eka vähän mietitytti voiko päästää Äpyliä tutustumaan koko mustaan perheeseen mut siellä se sitten hömpötti muiden mukana. Kukaan ei edes komentanut sitä. Lilli-mummu varmaan hyväksy että se on meidän ja että Laila pitää sitä ruodussa ettei tartte.

Eilinen meni kokonaan pissaamatta sisälle ja yö kans. Joni kävi kaks kertaa yöllä pissuttamassa kun tyttö alko kohkaamaan. Nyt se tässä aamulla on käynyt huomaamatta paperilla mut ei sillä oo väliä kunhan ei matoille.Meillä on siis mattot lattiassa melkein joka  huoneessa ja hyvin ne on saanut olla rauhassa.

Me ollaan käyty parina tiistaina pentutreffeillä, saa vähän tutustua muihin koiriin. Siellä Äpyliä jännittää ja aika hassua kun hakeutuu sielläki aina sipupennun seuraan. Maaliskuussa alkaa esikoulu, siellä on sitten tarkotus treenata vähän arkitottista. Tässä nyt kotona ollaan vähän opeteltu istumaan ja maahan menemistä. Odottaminen on vähän hakusessa. Hihnassa tyttö kulkee yllättävän hyvin. Sitäkin on pakko treenata paljon vaikka tässä ollaankin vapaana mutta  kerran päivässä koitetaan käydä tiellä kävelemässä ja kun ei täällä kerran oo pyöräteitä tai mitään niin pitää vaan kulkea fiksusti tien vasemmassa laidassa.

Menipäs kovin pentupainotteiseksi teksi, mut sitähän se nyt on. Muut kulkee tossa rinnalla ja pentu kasvaa. Pitäs muuten tilata aika rokotuksiinki.